. .

Lonely girl: Halasin vain lujempaa

Olen vasta yläasteikäinen mutta tuntuu etten jaksaisi enää. Kaikki alkoi yhtenä yönä. Siitä on jo vuosi. Join ekaa kertaa elämässäni ja se oli kivaa. Join aina silloin tällöin viikonloppuisin kunnes jossain vaiheessa tajusin, että olin juonut melkein joka päivä. Olin nuori alkoholisti. Asuin tuolloin äitini kanssa. Emme tulleet oikeen toimeen. Eräänä päivänä äitini alkoi tajuta miten huonosti asiani olivat. En käynyt koulua, join tai olin vain. En nukkunutkaan ollenkaan, pari tuntia yössä. Olisin joutunut koulukotiin ellei äitini olisi pakottanut minua muuttamaan isälleni.

Tulen isän kanssa iha hyvin toimeen tai ainakin luulin niin, mutta huomasin että asia ei ollut enää niin. Huusimme aina toisillemme tai sitten emme puhuneet ollenkaan. Lopetin juomisen melkein. Joskus iltaisin saatoin muistaa, että kaapissani on juomista. Ja seuraavana päivänä menin kouluun väsyneenä ja seurana kova päänsärky. Poltin tupakkaa myös paljon. Olin todella epätoivoinen. Minulla oli paha masennus. Tuntui kuin koko elämäni olisi ollut täynnä pelkkiä vastoinkäymisiä.

Siskoni, joka on jo täysi-ikäinen seurusteli. Tiesin koko ajan että heidän suhteessa oli jotakin vikaa. Siskoni jätti poikaystävänsä ja pian hän jo meni naimisiin uuden miehen kanssa. Olin heillä kerran yötä ja siskoni sanoi minulle: "kun seurustelin silloin, poikaystäväni käytti aineita, minä myös vedin aineita suoneen." En tietenkään oikein uskonut, mutta kun menin äidilleni yöksi pari päivää myöhemmin, kaivoin äitini laatikkoa etsien paperia. Löysin paperin. Se oli kirje jonka siskoni oli kirjoittanut nykyiselle miehelleen, hän sanoi rakastavansa miestään ja että on nyt hoidossa ja ilman häntä ei välttämättä siskoani enään olisi. Kun olin lukenut sen tuntui kuin olisin yhtäkkiä kuollut.

Itkin koko yön, en saanut unta, seuraavana päivänä koulussa itkin vain ja seuraavana päivänä en enään mennyt kouluun. Mietin että ei enään vastoinkäymisiä, ei enään. Kunnes eräänä iltana siskoni tuli meille käymään. Hän oli iloinen, joten minäkin olin. Sitten siskoni mies soitti. Olin siinä vieressä ja ihmettelin ku siskoni alkoi itkeä ja meni ihan paniikkiin. Hän laittoi puhelun poikki ja kertoi että hänen miehensä on sekaisin. Siskoni meni sänkyyni itkemään. Menin hänen viereen ja halasin. Hän kertoi, että miehensä on ihana mutta on lyönyt häntä monta kertaa ja sen takia siskoni käsi oli murtunut ja että miehensä kiristää, joten siskoni ei voi jättää häntä. Olin todella todella järkyttynyt. En tiennyt mitä sanoa, joten halasin vain lujempaa.

Koulu minulla ei ole koskaan mennyt kovinkaan hyvin. Kutosluokalla löin opettajaani. Välillä tuntui, etten vain jaksa enään koulua. En mitään. Menneisyys vainoaa minua. Kun olin kolmannella, vanhempani erosivat. Isälleni tuli alkoholiongelmia ja äitini vain itki. Muistan ikuisesti kuinka menin halaamaan isääni ja hän vain tönäisi minut pois ja sanoi: "en kaipaa sääliä". Itken myös usein sen takia. Silloin kun join vain, olin myös lyönyt äitiäni kaksi kertaa nyrkillä. Olin aina vihainen. Nykyään olen ihan hiljaa, enkä jaksa edes hymyillä. Kertomistani asioista ei ole kauaa aikaa. Itken joka ilta enkä saa unta. Olen aina vain yksin ja yksin. Minulla on ihana koira joka auttaa minua. Olen yrittänyt itsemurhaa, mutta tajusin etten saa tehdä niin, sillä siskoni tarvitsee minua ja koirani jäisi yksin.

Kommentoi tarinaa

  1. Tarinasi kosketti minua. Ihan ensiksi haluaisin halata sinua, lujaa ja lämpimästi! Tarinasi on traaginen, ainakin minun mielestäni, ja kovin ikävä. Olet kovin nuori, ja olet joutunut kokemaan kamalia asioita ja musertavia fiiliksiä. Toivon, että saat asioihisi selvyyttä ja myös apua.

    On hyvin surullista, että joudut nukahtamaan omaan itkuusi… Toivoisin koko sydämestäni sinun näkevän ensi yönä oikein kaunista unta. Haluan kuitenkin sanoa, että kyyneleet voivat puhdistaa sydäntäsi – ainakin hetkeksi. Sinä olet todella kypsä ikäiseksesi, vaikkei sinun tarvitsikaan vielä olla niin aikuinen, että pitäisit huolta toisista ihmisistä. (Olet kuitenkin varmasti maailman ihanin sisko, kun haluat auttaa häntä jaksamaan.)

    Ihanaa, että sinulla on koira, joka varmasti kuuntelee sinua pyyteettömästi ja on aina valmis antamaan rakkautta. Mutta myös Sinä tarvitset huolenpitoa, halauksia ja kauniita sanoja. Toivon sinun saavan huolenpitoa ja kannustusta enemmän kuin tarpeeksi! Lämmin halaus minulta. Jokainen hetki on uusi ajatus, jokainen päivä on uusi paikka, jokainen vuosi on uusi maailma. Älä menetä toivoa.

    — Chymara · 21.07.11 · #

  2. Tarinasi on uskomaton. Älä luovu toivosta, koska toivoa on, aina. Mitä tahansa tapahtuukin, on ihmisiä jotka välittävät sinusta ja toivovat sinulle hyvää. Ota yhteyttä vaikka kouluterkkariin ja puhu hänelle, se helpottaa. Ainakin minua on helpottanut. Muista, ettet sinä ole vastuussa siskostasi ja hänen elämästään. Tue häntä ja osoita hänelle välittäväsi, mutta älä ota taakaksesi myös hänen murheitaan. Aina voi aloittaa uudestaan.
    Rukoilen puolestasi.

    — Toinen masentunut · 16.04.12 · #

 

Jotta pystyt lähettämään kommentin, sinun tulee painaa ensiksi esikatselu-nappia.