« Takaisin

Vuosi nuoruudestani

Hei, nimeni on "Ilona" ja olen 19-vuotias. Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten. Seurustelin aikoinani minua kolme vuotta vanhemman pojan kanssa ja meidän suhteemme oli tavattoman ihanaa, se oli mun ensirakkaus. Muistan kuinka kaikki kääntyi päälaelleen, olin seurustellut poikaystäväni kanssa noin kaksi vuotta kunnes se tapahtui. Me erosimme ja minä aloin kokeilemaan siipiäni. Alkoi aika, jolloin rupesin käymään baareissa ja bilettämään, kaikki tuntui niin tavattoman hauskalta ja kivalta. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja tutustuin myös yhteen poikaan nimeltä "Dani". Dani oli kova juhlimaan ja kävimmekin useaan otteesseen erilaisissa klubi- ja baaritapahtumissa. Elämän hauskuuden huumassa Dani sai minut kokeilemaan huumeita (amfetamiinia ja extaasia).

Se oli elämäni pahin virhe! Niin minä olin ajautumassa yhä syvemmälle "alamaailmaan", johon kuului paljon rikollisia ja huumeiden käyttäjiä. Ehdin monta kertaa huomaamaan, kuinka moni ihminen käytti huumeita, ja vielä sellaisia jotka olivat ulospäin ihan tavallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä, niin kuin minä itsekin. Löysin itselleni unelmapoikaystävän, se täytti kaikki toiveeni, lukuunottamatta huumeidenkäyttöä. En osaa tarkemmin selittää, miksi ajauduin tälle tielle, mutta niin vain kävi. Tämä poikaystäväni osoittautuikin ajan mittaan psykopaatiksi, jolla ei ollut minkäänlaista omaatuntoa, seurusteluamme ehti kestää noin 4 kk ennen kuin tajusin, että minua koitettiin hallita koko ajan. Hän oli erittäin fiksu ja kiero ihmenen, ei ollut mitään kysymystä, mitä hän ei olisi tiennyt. Ja jos ei tiennyt, otti hän heti asiasta selvää. Erosin hänestä, mutta hän vainosi minua vielä pitkään, turvakseni tapasin seuraavan miehen, joka oli tällöin 25 vuotta ja todellinen nisti. Suuressa ahdingossa ja pelossa sain turvallisuuden tunnetta tältä pahamaineiselta rikolliselta, joka kuitenkin minun silmissäni näytti kiltiltä ja rakastettavalta ihmiseltä. Todellisuus oli, että minun pohjani oli tullut vastaan. Huomasin, että olin vajonnut todella alas. Se oli yksi päivä, kun tajusin että nyt tarvitsen apua.

Oltiin minun serkkuni luona kylässä, hän huomasi että olin laihtunut todella paljon ja että minusta näki että kaikki ei ollut hyvin. Minulla oli alkanut vieroitusoireet ja oloni oli hirveä. Noin vuoden verran olin silloin tällöin käyttänyt jotain ja päätöksestäni lopettaa huumeiden käyttö olin jo ehtinyt vajoamaan todella vakavaan masennukseen. Samana iltana päästyämme äidin kanssa kotiin, kerroin äidilleni kaiken ja myönsin tarvitsevani äkkiä apua! Äitini kiidätti minut huumepoliklinikalle, josta sain ensihoidoksi lääkettä ahdistukseen, mikä ei kylläkään auttanut minua yhtään. Olin juuri muuttanut vielä yksin asumaan ja minun aikuistumiseni alkoi vieroitusoireista. Diagnoosina oli vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Sain paljon tukea Äidiltäni ja serkultani, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Nykyään syön vielä masennuslääkkeitä. Elelen yksin ja koitan päästä elämässä eteenpäin. Ymmärrys itseään kohtaan, positiivisuus ja asioiden pohdiskelu monelta kannalta auttaa elämässä eteenpäin. Maailma ei ole mustavakoinen, ihminen on silloin värisokea!

Kirjoittaja: Ilona
Julkaistu: 7.11.2006
© kirjoittajan ja Apua.infon.