« Takaisin

Lapsuus väkivaltaisessa perheessä

Olen elänyt väkivaltaperheessä lapsena. Isäni oli erittäin väkivaltainen mies. Minä ja äitini saimme selkäämme useita kertoja viikossa. Pahinta olivat viikonloput ja loma-ajat, jolloin isä oli kotona meidän kanssamme. Väkivalta oli henkistä ja fyysistä. Äitini sai kuulla katteettomia epäilyksiä olemattomista miehistä, minun alkuperästäni ja loisimisesta isän kustannuksella (äitini toimi perhepäivähoitajana). Väkivaltaa koimme vähintään kerran viikossa lyömisen, potkimisen, kuristamisen ja "vesikidutuksen" muodossa. Vesikidutus tarkoittaa, että isäni veti kylpyhuoneesta puutarhaletkulla vettä makuuhuoneissa oleviin vuoteisiin ollessamme nukkumassa. Vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä.

Isäni oli samanlainen niin selvänä kuin juopuneenakin. Mitään eroa ei ollut. Muiden läsnäollessa tai vierailulla isä käyttäytyi aina herrasmiehen tavoin, availi ovia ja osti lahjoja, kukkia ja muuta. Melkein kukaan sukulaisistamme ei ollut uskoa korviaan äitini ilmoitusta erosta ja sen syystä. Jälkikäteen isäni vainosi äitiäni niin paljon, että meidän oli pakko vaihtaa paikkakuntaa.

Meitä auttoi muutama ystävällinen naapuri, joka otti meidät luokseen paettuamme kotoa jälleen kerran. Äitini runsaslukuisesta sisarusparvesta nuorin sisar, joka oli itsekin tapahtumien aikaan alaikäinen, auttoi meitä monesti. Hän tuntui olevan ainoa ihminen, jota isäni "pelkäsi” tai ”kunnioitti". Loppujen lopuksi äitini naapurissa tapaama, tuleva isäpuoleni, suostui "syylliseksi" avioeroa haettaessa. (Siihen aikaan sellainen tarvittiin.) Viralliselta puolelta apua ei herunut, vaikka poliisit vierailivat meillä usein.

Kirjoittaja: Nopeasti aikuistunut
Julkaistu: 8.8.2006
© kirjoittajan ja Apua.infon.