« Takaisin

Pysäyttäkää

"Rrng!" Kouluun! Startti ja kaasu pohjaan. Pikainen aamulenkki ja suihkuun - valvotun yön jälkeen. Itkuisin silmin juoksen bussipysäkille. Puoli tuntia ajoissa! Loikin rakennuksen rappuja ylös ja alas - "kaikki aika hyödyksi!". Saksaa, uskontoa... Ei vaan filosofiaa! Kurssit ovat päällekkäin. Pitikin yrittää saada kaikki mahdollinen mahtumaan aikatauluun.

Välitunti, hetki aikaa hengähtää. Eipäs. Nyt on se futisjoukkuepalaveri. Ja konserttiharkat. Ääh... Pakkohan mun on niihin mennä kun kaikki opet sanoo, että oon niin hyvä. Eikä ne pärjää siellä ilman mua. Hymyillen ravaan välitunnit koulun edustustehtävien parissa, toivoen että joku sanois ettei mun tarvitse. Sisältäpäin itken vaan.

Puoli viisi. Koulu on loppu. Lenkille ja sitten kouluun suihkuun. Sitten pikapikaa bussiin ja suoraan kuoroon. Kiire, kiire! Kirkon takkahuoneessa haukkaan kuoron jälkeen palan ostamastani voileivästä. Eikä! Treeneihin. Kuudensadanmetrin vetoja. Pakko jaksaa.

Puoli kymmeneltä olen vihdoin kotona. Ja eikun läksyjä tekemään. Pitkä matikka... "Ei tuu mitään, en jaksa." Väsytttää, mutta en vaan saa unta. Nälkä kouraisee vatsanpohjasta. Makaan valveilla sängyssä. Jalat ovat turtana kaikesta juoksemisesta. Rukoilen: "Huomatkaa joku etten jaksa, pysäyttäkää mut". Yöpöydällä on A-nelosen paperiarkki kirjattuna täyteen huomisista menoista. "Oonkohan unohtanut siitä jotakin", huokaisen.

Tällainen oli päiväohjelmani vielä pari kuukautta sitten. Olin joutunut oravanpyörään, josta en omin voimin päässyt ulos. Ajan mittaan kävin myös itsetuhoiseksi. En vain jaksanut tätä kaikkea. Elämä oli liian raskasta nuorelle opiskelijalle.

Lopulta eräs aikuinen ystäväni puuttui tilanteeseen ja pääsin hoitoon. Seitsemän viikon pakkolevon aikana opin, ettei elämän hyviä puolia voi nähdä, jos juoksee jatkuvasti niitä pakoon. Ei olo pakenemalla parantunut. Ei, vaan ongelmiin täytyy uskaltaa käydä käsiksi ja kohdata ne kasvokkain.

Sain kohdata itselleni kaikkein vaikeimmat asiat turvallisessa ympäristössä, muiden tuella. Suuri kiitos siitä kaikille avunantajille. Nyt olen jo hidastanut vauhtia ja järjestänyt aikatauluni uudelleen. Kuinka ihanaa voikaan joskus olla pelkkä joutenolo. Pysäyttäkäämme kaikki ne, joilta on jarru hukassa!

Kirjoittaja: Iloinen opiskelija
Julkaistu: 1.3.2006
© kirjoittajan ja Apua.infon.