« Takaisin

Olen selviytynyt palavalla elämänhalulla

Mulla oli onnellista monta vuotta. Liian onnellista. Se ei riittänyt, joten aloin ottamaan alkoholia lisätäkseni onnentunnetta ja varmistaakseni sen jatkumisen. Alussa alkoholin hyvät vaikutukset saivat minut uskomaan, että tämähän se todellinen onnentuoja-aine on. Kuherruskuukausi viinan kanssa kesti kolme vuotta. Seuraavat kaksi vuotta kiskoin kaksin käsin, alkoholistisesti: olin riippuvainen. Enkä onnellinen. Rakas mieheni kuoli sydänlihasinfarktiin 52-vuotiaana. Tuli kriisijuomisen aika. Join aina enemmän kuin olin alunperin ajatellut. Otin heti aamulla ja usein menin nukkumaan muistamatta aamulla illan viimeisiä tapahtumia. Tulin ärtyisäksi ja toisaalta huomasin, että olin menettämässä sexy-kontrolliani. Aloin käyttäytyä kuin mies. Ymmärsin ja myönsin vihdoin, että alkoholi hallitsee elämääni. Retkahtelin ja tietoisuus vahvistui: tarvitsen apua.

Mielestäni olen selviytynyt vain ja ainoastaan palavalla elämänhalulla. Halulla elää raitista, alkoholista vapaata elämää. Raitis elämäntapa antaa huumaavan vapauden. Mitään kemiallisia lisäaineita ei tarvita. Vertaistukea kyllä. Ryhmät, ryhmät ja ryhmät. Ryhmissä on taikaa ja ryhmät raitistavat. Kaikki muu on sallittua ja elämästä voi nauttia joka päivä. Vain yhtä ainetta en ota. Alkoholia. Tänään minulla on hyvä elämä.

Kirjoittaja: Papi
Julkaistu: 24.5.2006
© kirjoittajan ja Apua.infon.