« Takaisin

Aina joskus ihminen...

Moikka ihmiset! Aina joskus ihminen märehtii omassa tuskassaan ja on maassa. Sitten kun lukee toisten ihmisten kokemuksia, niin huomaakin, ettei tässä elämässä ole ainoa joka kärsii ja murehtii. Mullakin on omat ahdistukseni, niinkuin teillä kaikilla.

Tyttäreni saa lapsen ja hän ei avaudu minulle vaan isäpuolelleen tilanteestaan. Hänellä on oma mies ja uskon ja toivon, että lapsi on hänen. Mutta tiedän, että tyttärelläni ja miehelläni on ollut suhteentapainen aikanaan ja mieheni on liian kiinnostunut uudesta vauvasta. En halua olla mustis, mutta minkäs tunteilleen voi.

Poikani tuli iltana yhtenä äidin luo. Häntä oli puukotettu ranteeseen. Paikkasin haavan. Ei suostunut lähtemään lääkäriin silloin yöllä. Oli kuulema tilanne. Joutui viikolla käymään, kun haava tulehtui. Äidin huoli aikuisesta lapsestaan?!

Hoidan 80-vuotiasta äitiäni, joka ei suostu muuttamaan palvelutaloon, koska siellä on vaan vanhuksia. Vanha nainen voi olla välillä tosi hankala oikkuineen ja vaatimuksineen. Teen parhaani ja väsyn toki henkisesti, kun mikään ei riitä. Sisarukset ajattelevat, että hoitovastuu mudesta on mulla ja kaikki hyvin. Ja kun mä olen niin kiltti ihminen, niin...

Ja lisää marinaa. Yksi lapsistani sai kaksoset, ihanat tytön ja pojan, siis yhdeksäs lapsenlapsi mulle ja olen vasta 49-vuotias ja mulla on vielä kolme sinkkupoikaa... Yritän olla hyvä mummi kaikille rakkaille pienokaisilleni ja teen taas parhaani...

Olen taiteilija ja yritän mahduttaa tähän elämän kiireeseen oman panokseni ja maalata, mutta aina onkin tunne, että nyt mua taas vaaditaan muualle auttamaan. Multa on tässä iässä jotenkin viety elämänhallinta käsistä ja kun vihdoin saan omaa aikaa taiteeseen olen niin väsynyt, etten oikein jaksa tehdä sitä, mikä on mun elämä.

Juon sitten lasin viiniä ja hukun itsesääliin. Ja ettei teiltä unohtuisi elämän totuus, niin yksi tytöistäni vietti vankilassa puoli vuotta. Ei ole äidin kohtalo ihana käydä vankilassa lastansa tapaamassa. Olen joskus aika väsynyt, mutta pärjäillään. Auttanut on rukous, vaikken olekaan uskovainen. Mulla on oma Enkelini, joka auttaa mua selviytymään elän tilanteista. Se on kaikki, mitä on. Hyvää ensi vuotta teille kaikille.

Kirjoittaja: Kaislatyttö
Julkaistu: 2.1.2007
© kirjoittajan ja Apua.infon.