« Takaisin

Voin jo olla itsestäni ylpeä

Olen kasvanut alkoholismin keskellä. Molemmat vanhempani ovat juoneet aina. Enemmän ja vähemmän, välillä vuorotellen ja välillä samaan aikaan. Vaikka olikin joskus raitis päivä, niin kumminkin tiesi, että kohta se taas alkaa. Elin siis juomisen keskellä tai juomisputkea odotellessa. Kun putki alkoi, se loppui ainoastaan siihen, kun rahat loppuivat ja kukaan ei enää lainannut rahaa.

Vanhempien poissaollessa hoidin pikkusiskoani ja kotia, niin hyvin kuin pystyin. Tosin välillä ei ollut ruokaa, eikä rahaa ostaa sitä. Ei myöskään ollut rahaa mihinkään meidän lasten menoihin. Mm. koulukuviin, luokkaretkiin, kavereiden synttärilahjoihin, joulupukkiin jouluna... Tämän seurauksena ajauduin varastamaan kaupoista tavaraa. Muutamia vuosia varastin ja jäin kiinni myös pari kertaa. Sen seurauksena päätin lopettaa, onneksi näin jälkikäteen ajateltuna.

Vanhempani erosivat ollessani 12-vuotias. Muistan, että eroamisen aikoihin meillä kävi sosiaaliviranomaisia, tosin usein oli niin, että vanhemmat kielsivät avaamasta ovea. Meidän piti olla hiljaa ja pimeessä asunnossa niin kauan kuin he lähtivät oven takaata pois. Meille sanottiin, että he ovat pahoja ja vievät meidät pois. Eli ei avattu ovea!

Ei elämä paremmaksi muuttunut vanhempien avioeron jälkeen, koska alkoholin lisäksi tuli äidin uuden miehen väkivaltainen käytös tutuksi. Koulu meni huonosti, pääsin hädin tuskin luokaltani. Ajauduin jo nuorena, 13-vuotiaana, kokeilemaan seksisuhteita. Minun ei olisi pitänyt. Tarjosin aina seksiä, koska varmaan koin, että ei minulla ole mitään muutakaan annettavaa. Olen siis kärsinyt huonosta itsetunnosta lapsesta lähtien. Olen ajatellut, että minusta ei ole mihinkään ja kukaan ei pidä minusta. Terapian ja aikuistumisen jälkeen olen oppinut jo vähän pitämään itseäni arvossa.

Päihteiden käyttö tuli jo nuorena minun elämään mukaan. Ryyppäsin usein ja paljon, en muistanut aamulla mitä olin tehnyt ja mitä oli tapahtunut. Alussa se oli jännittävää, mutta muutaman kerran minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi syvän päihtymistilan takia, tämän jälkeen ei ollut enää kivaa. Muutin kotoa pois 16-vuotiaana, seuraavat vuodet elin holtittomasti. Mukaan tulivat myös lääkkeiden väärinkäyttö ja suicidaalinen käytös. Viimeisen yliannostuksen olen ottanut 22-vuotiaana, tämän jälkeen olen repsahtanut muutaman kerran, mutta voin jo olla itsestäni ylpeä, kun olen jaksanut olla lääkkeistä erossa.

Alkoholia käytän edelleen jonkun verran, yritän kerralla olla juomatta "liikaa", koska yleensä humalatilassa teen jotain typerää. Onneksi minulla on nyt ihana ja ymmärtävä poikaystävä. Äitini on kuollut alkoholin aiheuttamiin ongelmiin ja isäni juo edelleen kiihtyvässä tahdissa. Onneksi pikkusiskonikin asiat ovat jo hyvällä mallilla, koska hänelläkin oli minun kaltaisia ongelmia nuorena. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin! :-)

Kirjoittaja: Helmiira-77
Julkaistu: 5.2.2007
© kirjoittajan ja Apua.infon.