« Takaisin

En ole vielä selviytynyt

Mitä tarkoittaa elämäntilanne? Oma elämäni on ollut yhtä vaikeaa tilannetta alusta alkaen, kriisistä kriisiin, noin kirjaimellisesti. Olen melkein 21-vuotias nainen, puolet elämästäni olen kiertänyt laitoksia, psykiatrisia sairaaloita ja lopulta olen nuorisokodissa. En tiedä mistä kaikki alkoi, en tiedä mikä tähän johti. Joku vain meni pieleen, jokin sellainen jota ei voi enää korjata.

Olen ollut erilaisissa terapioissa, suljetuilla osastoilla, avoilla myös. Olen jutellut psykologien, psykiatrien, sairaanhoitajien, tavallisten lääkäreiden kanssa.. Minulla on ollut tukihenkilöitä. Mikään ei ole muuttunut. Olen oikeastaan sairastunut enemmän. Psykiatrit salailivat asioita, sain vahingossa tietää diagnoosini. Se ei ollut kovin lohdullinen eikä luonut valoa tulevaisuuteen. Ei sillä että olisin siihen aikaisemminkaan uskonut, mutta kolahti se silti. Olen käynyt useat kerrat vatsahuuhtelun läpi, olen juonut litroja hiiltä, ollut tarkkailussa ja asunut lepositeissä. Tuntuu että päivä toisensa jälkeen on yhtä tarpomista ja rämpimistä, ei hetkeäkään ettei olisi jokin suuri huoli päällä. En pysty käymään työssä, en opiskele, minulla ei ole mitään päiväjärjestystä. Tunnen olevani todella turha olento. Olen väsynyt. Olen väsynyt nuori nainen. Olen vanha nuori nainen.

En ole vielä selviytynyt, olen vasta tieni alussa. Seuranani on lauma eläimiä. Niitä rakastan, enkä voisi niistä luopua, en mistään hinnasta.

Kirjoittaja: Vanha nuori nainen
Julkaistu: 19.5.2006
© kirjoittajan ja Apua.infon.